Siirry sisältöön

Tessalla todettiin vuoden vanhana tyypin 1 diabetes. Lapsena diabetes ei tuntunut vaikuttavan elämään. Hän piti diabetesta ominaisuutena, ei sairautena. Vaikeudet alkoivat vasta teini-iässä, kun hänen olisi pitänyt itse ottaa vastuuta omasta hoidostaan.

Tessa oli väsynyt diabetekseen, sen hoitoon ja huomioimiseen, eikä hän hoitanut itseään riittävän hyvin. Parikymppisenä Tessalle tuli hemosto- ja silmänpohjanmuutoksia, mutta nekään eivät saaneet häntä havahtumaan, miten vakavasta sairaudesta itse asiassa oli kyse.

Vuonna 2014 lääkäri kertoi, että Tessalla on munuaisten vajaatoiminta. Tieto oli Tessalle shokki. Hän oli vakavasti sairas.

– Ajattelin, että dialyysi on kuolemantuomio ja elämä loppuu siihen, Tessa kertoo.

Tuntui uskomattomalta, että minulla oli toimiva munuainen, ja vielä uskomattomammalta, että minulla oli ensi kertaa elämässäni toimiva haima.

Niin ei kuitenkaan ollut. Keväällä 2017 Tessa aloitti vatsakalvodialyysin ja se tuntui odotuksista huolimatta helpolta. Hän pystyikin elämään normaalia kolmekymppisen elämää.

Dialyysin alettua käynnistettiin myös tutkimukset elinsiirtolistalle pääsemiseksi. Tessalle oli alusta alkaen puhuttu yhdistetystä munuaisen- ja haimansiirrosta.

– Yhdistetty munuaisen- ja haimansiirto tuntui järkevältä. Se pelotti minua aika paljon, mutta toisaalta halusin sitä hirvittävästi.

Tessa pääsi elinsiirtolistalle keväällä 2018. Dialyysi sujui hyvin ja kesä oli tulossa. Tessalla ei ollut mikään kiire päästä siirtoon. Hän ajatteli, että kutsu siirtoon tulee, kun sen aika on.

Syksyllä puhelin soi. Uusi munuainen ja haima oli löytynyt. Leikkaus kesti seitsemän tuntia. Aamulla kirurgi tuli kertomaan, että molemmat elimet toimivat.

– Tuntui uskomattomalta, että minulla oli toimiva munuainen, ja vielä uskomattomammalta, että minulla oli ensi kertaa elämässäni toimiva haima.

Olen kiitollinen luovuttajalle, ja parhaiten voin osoittaa sen elämällä normaalia elämää.

Verensokerisensorin viiva olikin tasainen, eikä se enää hyppelehtinyt levottomasti.

Tessa ei aktiivisesti mieti, miten kauan siirteet toimivat. Toki hän toivoo, että ne kestävät vuosikymmeniä. Nyt hän kuitenkin osaa jo luottaa siihen, että mitä eteen tuleekaan, niin kaikesta selvitään.

Tessa kertoo oppineensa arvostamaan elämää elinsiirron jälkeen eri tavalla kuin ennen. Nykyään hän ei voisi kuvitella jättävänsä väliin lääkärikäyntejä tai ottamatta lääkkeitä, jotta ei omalla käytöksellään tuhoaisi tuntemattomalta luovuttajalta saamaansa lahjaa.

Tessa kertoo, että sairaus on vienyt paljon, mutta tuonut sitä enemmän. Hän on löytänyt sairauden kautta yhden parhaista ystävistään – ja myös aviomiehen.

– En ajattele, että minulla on jonkun muun elimiä sisälläni. Ne ovat nykyään minun elimiäni. Olen kiitollinen luovuttajalle, ja parhaiten voin osoittaa sen elämällä normaalia elämää.

Allekirjoita elinluovutuskortti

Paperinen elinluovutuskortti lompakossa on perinteinen ja varma tapa ilmaista oma elinluovutustahtonsa.

Nainen kirja tahtonsa OmaKantaan.

Kirjaa OmaKantaan

Elinluovutustahdon voi kirjata OmaKantaan. Omakantaan kirjattu elinluovutustahto näkyy hoitohenkilökunnalle.

Talleta tieto puhelimeesi

Android-puhelimeen voit ladata sovelluskaupoista ilmaiseksi elinluovutuskortti-appin. Tiedot voi kirjata myös puhelimen hätätietoihin.

Nainen kuiskaa miehelle jotain.

Kerro tahtosi läheisellesi

Tärkeintä on kertoa tahtonsa läheisilleen. He voivat kertoa sinun tahtosi hoitohenkilökunnalle, kun et itse enää voi.