Siirry sisältöön

Elisan arjessa oli pitkään häilynyt pelko siitä, että diabeteksen huono hoitotasapaino olisi vaikuttanut myös munuaisiin. Alkuvuodesta 2017 hän saikin diagnoosin munuaisen vajaatoiminnasta.

– Tieto munuaisten vajaatoiminnasta oli shokki. En tiennyt, mikä minua odottaa ja ajatus dialyysihoidoista oli musertava, Elisa kertoo.

Vajaatoiminta vaikutti Elisan arkeen. Hän oli väsynyt ja lihaksia särki. Jalkojen turvotukset tulivat ja menivät hallitsemattomasti. Etenkin vajaatoiminnan loppuvaiheessa Elisa paleli ja väsyi pienestä. Lihaksia särki, mutta pahin oire oli sumuinen mieli. Ruokahalu katosi viimeisinä viikkoina ennen dialyysin aloitusta kokonaan ja Elisa joutui jäämään pois työstä.

Diabeteslääkäri kertoi, että Elisa voisi saada munuaisen lisäksi uuden haiman. Se herätti pelkoa, mutta herätti myös toivon. Elisa ei osannut kuvitella elämää ilman diabetesta. Uusi päämäärä antoi lohtua myös dialyysin aloitukseen.

Elinsiirtolistalla olo oli jännittävää ja pelottavaa. Iltaisin katselin puhelintani ja mietin, heräänkö sen ääneen syvästä unesta.

Elisan mieleen ovat jääneet vahvasti ne pari viikkoa, joiden aikana hän pohti, olisiko hän valmis munuaisensiirron lisäksi myös haiman siirtoon. Häntä pelotti siirron jälkeinen toipuminen ja ikävimpinä hetkinä myös menehtymisen riski.

Elinsiirtolistalla Elisa ehti olla perusteellisten tutkimusten jälkeen vain pari kuukautta.

– Elinsiirtolistalla olo oli jännittävää ja pelottavaa. Iltaisin katselin puhelintani ja mietin, heräänkö sen ääneen syvästä unesta.

Elisa sai munuaisen- ja haimansiirron kesäkuussa 2019. Hän oli juuri viettänyt syntymäpäiväänsä, kun puhelin soi varhain maanantaiaamuna. Hän matkusti sairaalaan Helsinkiin sumussa ja leikkaussaliin siirtyessään hän ihmetteli rauhallista oloaan.

Elinsiirto oli rankka ja mieleenpainuva kokemus. Ensimmäiset viikot osastolla olivat raskaita. Elisa oli kipeä ja täysin hoitajien avun ja huolenpidon varassa. Samalla tapahtui kuitenkin jatkuvasti edistysaskeleita ja Elisa ryhtyi kävelemään heti kun jalat kantoivat. Siirtoelimet toimivat leikkaussalista alkaen hienosti.

Sain joltain ihmiseltä mahdollisuuden uuteen alkuun ja koitan pitää itsestäni huolta parhaani mukaan.

Kokonaisuudessaan toipuminen vei reilusti yli vuoden. Diabeteksen aiheuttamat komplikaatiot jäivät, mutta jatkossa niitä ei synny lisää.

– Elämä ilman tyypin 1 diabetesta tuntuu välillä siltä, että olen hypännyt jonkun toisen kehoon. Syödessäni makeaa mietin ajoittain, nipistäisinkö itseäni, olenko oikeasti hereillä?

Nyt Elisa haaveilee uudelle alalla kouluttautumisesta. Hän kävelee pitkiäkin matkoja ilman kiirettä ja ilman pelkoa matalista verensokereista.

– Olen enemmän kiinni hetkessä ja mieli on selkeämpi ilman jatkuvaa huolta omasta voinnista. Minun on helpompi rauhoittua ja hyvät hetket elämässä tuntuvat korvaamattomilta. Suhtautumiseni omaan tulevaisuuteeni ja pärjäämiseeni on toiveikkaampi. Sain joltain ihmiseltä mahdollisuuden uuteen alkuun ja koitan pitää itsestäni huolta parhaani mukaan.

Allekirjoita elinluovutuskortti

Paperinen elinluovutuskortti lompakossa on perinteinen ja varma tapa ilmaista oma elinluovutustahtonsa.

Nainen kirja tahtonsa OmaKantaan.

Kirjaa OmaKantaan

Elinluovutustahdon voi kirjata OmaKantaan. Omakantaan kirjattu elinluovutustahto näkyy hoitohenkilökunnalle.

Talleta tieto puhelimeesi

Android-puhelimeen voit ladata sovelluskaupoista ilmaiseksi elinluovutuskortti-appin. Tiedot voi kirjata myös puhelimen hätätietoihin.

Nainen kuiskaa miehelle jotain.

Kerro tahtosi läheisellesi

Tärkeintä on kertoa tahtonsa läheisilleen. He voivat kertoa sinun tahtosi hoitohenkilökunnalle, kun et itse enää voi.